Petrus Asikainen Suurkurkuksi / for Great Cucumber 2023

Hyvää iltaa,

Olen Petrus (tunnetaan myös nimillä Purkka tai PurkkaKoodari) ja haen killan Suurkurkuksi 2023!

Innostuin lukkaroinnista vuonna 2020, ja olen siitä pitäen pyrkinyt osallistumaan killan laulutoimintaan monella saralla. Huumorintajustani onkin voinut kuluneina vuosina kärsiä mm. monilla killan sitseillä ja saunatilaisuuksissa.

En kuitenkaan lähde hakemaan toimeen pelkästään substanssiosaamisen pohjalta. Kuluvana vuonna olen killan digivastaavana luotsannut killan nettisivuikuisuusprojektin jokseenkin hyvälle mallille – vaikka itse sanonkin. Ensi vuonna haluaisin sijoittaa aktiivisuuttani killan pitkäaikaisiin projekteihin laulukulttuurin saralla.

Kevään ykkösprioriteetti on varmasti Kovalevyn uusi painos, ja sen vaatima sisällön päivitys, joka tulee olemaan jonkinmoinen projekti. Kiltalaiset ja monet muut ovat Kovalevyn julkaisusta kuluneina vuosina sanoittaneet ja löytäneet lukuisia hienoja kappaleita, joita on sittemmin kuultu Tietokillan tapahtumissakin useasti, ja ne täydentäisivät hyvin killan laulukirjaakin. Toisaalta Kovalevyn viimeisimmässäkin painoksessa on kappaleita, joiden paikka ei enää – tai edes muutama vuosi sitten – ollut missään määrin killan laulukirjassa, ja joille voimme jo sanoa hyvästit.

Myös pitkäaikainen idea ns. Suurkovalevystä tai Emolevystä – eli lukkarien käyttöön suunnatusta suuresta “reliikkilaulukirjasta” – ansaitsee mielestäni viimein toteutua, jos vain mahdollista.

Kysymyksiä voi jättää tähän alle tai Telegramissa @purkka! Pidän tämän aloitusviestin nyt pituudeltaan luettavana, vaikka sanottavaa aiheesta varmasti riittäisi pidempäänkin.

Keravalla, Sherwoodin Suuriruhtinaskunnassa (+6°C)
5.11.2022 (der fünfte November)
Petrus Asikainen

PS. Tulkaa laulukilpailusitseille!


Good evening,

I’m Petrus (also known as Purkka or PurkkaKoodari), and I’m applying for Tietokilta’s Great Cucumber for 2023!

I fell in love with songmastering in 2020, and since then I’ve done my best to participate in the guild’s song culture in many ways. Indeed, you’ve had many opportunities to suffer with my sense of humour on sitsis, sauna events, and other occasions.

However, I’m not applying to this role solely based on songmastering experience. In the last year, I’ve led the guild’s super-overdue website project to a rather good state – if I may say so myself – and next year, I’d like to put the same enthusiasm into the guild’s long-running projects in song culture.

The main focus of the spring will inevitably be the new edition of the guild’s songbook, Kovalevy, and the content refresh necessary for that, which will be quite a project. During the last years, guild members and many other have written and discovered numerous great songs, which have since been heard in Tietokilta’s events as well, and would make perfect additions to the songbook. On the other hand, even the latest edition of Kovalevy still has some songs that no longer have a place in the guild’s songbook – or rather, didn’t even have one a few years ago. To them, we can surely say goodbye.

I also think the long-standing idea of a Grand Kovalevy is worth implementing. This would be a large-sized “relic” songbook used primarily by songmasters.

If you have any questions, you can leave them below or at @purkka on Telegram! I’ll keep this post to a readable length, even if I probably have a lot more to say on the topic.

Kerava, Sherwood (+6°C)
November 5th, 2022 (der fünfte November)
Petrus Asikainen

PS. Visit the song contest sitsit!

1 Like

(tähän Tiernapoikien pari ekaa säkeistöä)

Hei moi Petrus,

kiva että haet suurkurkuksi! Muutamia kysymyksiä tehtävään liittyen (en ole koskaan ollut lukkarina joten lähinnä “jokamiehen” kysymyksiä :D)

  1. Mikä on suosikkisitsilaulusi? Lähteellä ei väliä.
  2. Mikä laulu taas on mielestäsi aliarvostetuin (ts. lauletaan sitseillä harvemmin kuin pitäisi)
  3. Mikä on mielestäsi realistinen aikataulu uuden painoksen saamiseksi kiltalaisten käsiin?
1 Like

Moi Chef, ja kiitos kysymyksistä!

1. Mikä on suosikkisitsilaulusi? Lähteellä ei väliä.

Yksittäistä suosikkibiisiä on vaikea valita. Hienoimman sitsilaulun titteli menee ilman muuta Ikuisen teekkarin laululle. Hauskimpia laulaa ovat kuitenkin ehdottomasti useita kerroksia perinteitä keränneet ja laululeikkejä sisältävät kappaleet, kuten Jos (e)ukkosi/aveccis’ kieltää tai Pyöreän pöydän ritarit. Mikään ei kuitenkaan lämmitä sydäntä niin kuin uuden loistavan sanoituksen laulaminen sitseillä.

2. Mikä laulu taas on mielestäsi aliarvostetuin (ts. lauletaan sitseillä harvemmin kuin pitäisi)

Hieman edellistä sivuten, mielestäni aliarvostetuin osa laulukulttuuria on sen jatkuva elävöittäminen. Sanoittajilta, excuilta, muiden kiltojen laulukirjoista ym. löytyy jatkuvasti loistavia kappaleita, joita lauletaan aivan liian harvoin sitseillä. Yksi merkittävä syy tähän on läsyjen uudelleenkäyttäminen vanhojen pohjana, johon olen itsekin kiireessä syyllistynyt liiankin monta kertaa.

Jo Kovalevystäkin löytyy hienoja mutta turhan harvoin kuultavia kappaleita, esimerkiksi: tunnetummasta päästä Unkarin viini (Tokayeria), Nisti ja nööri ja Kun mä kuolen, vähemmän tunnetuista Leukojen välliin, Tupsulakkikansa sekä jallusanoitukset Tähdistä kirkkain ja Maailman kirkkain tähti.

3. Mikä on mielestäsi realistinen aikataulu uuden painoksen saamiseksi kiltalaisten käsiin?

Uudesta painoksesta ei konkreettisella tasolla ole juuri puhuttu omana lukkariaikanani, joten itse painattamisen aikataulu on itselleni vielä kysymysmerkki. Lisäksi kirja vaatii ainakin sisällön päivityksen – joka olisi mukava tehdä muutenkin kuin delete-napilla – ja visuaalisen ilmeen muutoksistakin on ollut ilmassa ideoita.

On kuitenkin selvää, että työ tulisi aloittaa heti alkuvuodesta, jotta kirjat olisivat käytössä mahdollisimman pian, jo nykyisiäkin fukseja ajatellen. Uskoisin, että realistinen tavoite olisi saada uusi painos valmiiksi ensi syksyksi, ehkä viimeistään fuksisitseille.

-Petrus


Hi Chef, and thanks for the questions! [question translations mine]

1. What’s your favorite sitsi song? No matter the source.

It’s hard to pick a single favorite. The most beautiful sitsi song is, without a doubt, the ending song, Ikuisen teekkarin laulu. However, the most fun songs to sing are ones with multiple layers of tradition and also physical activity, such as Jos (e)ukkosi/aveccis’ kieltää (translated in Kovalevy as If your wife tells you not to drink) tai Pyöreän pöydän ritarit. But, nothing warms my heart like singing a great new piece of lyrics on a sitsit.

2. What song is underappreciated (i.e. sung less than it should be)?

Related to my previous answer, I think the most underappreciated part of song culture is its continous regeneration. People continually write great new songs and find them from excursions, other guilds’ songbooks, etc., and these are sung way too rarely on sitsit. One big reason for this is the reuse of old song booklets for creating new ones – and I admit to doing that way too many times myself, especially when in a hurry.

Even Kovalevy has good songs that are seldom heard. I’ve mentioned some Finnish ones above, but Paratrooper is a fun one in English that I’ve only probably heard once.

3. What do you think would be a realistic schedule for getting the new edition [of Kovalevy] to guild members’ hands?

There hasn’t been much concrete talk about the new edition during my songmastering time, so the printing side schedule is still an unknown for me. In addition to that, the book will at least require a content refresh – which I would like to also involve things outside the Delete key – and there has also been some talk of a visual refresh.

However, it’s clear that the work should start early next year, so we could have the books as soon as possible – also considering the current fuksis. I believe that it would be realistic to try and get the books ready for next autumn, perhaps for the fuksisitsis at latest.

-Petrus

1 Like

Moi Purkka!

Kiva että haet suurkurkuksi! Muutamia kysymyksiä tehtävään liittyen (olen aiemmin ollut lukkarina joten lähinnä “syvään päätyyn” kysymyksiä :D)

  1. Mikä tekee hyvät sitsit? Entäs huonot?

  2. Mitä hyvältä suurkurkulta vaaditaan hyvän lukkaroinnin lisäksi? Miksi juuri sinä täytät nämä vaatimukset?

  3. Miten kappale “tupakka, whiskey, ja villit naiset” kuuluu laulaa?

Pohjois-Tapiolan 24H S-marketin maitohyllä (+6°C)
Visa Pollari, suurkurkku 2018

1 Like

Moi Visa, ja kiitos kysymyksistä!

1. Mikä tekee hyvät sitsit? Entäs huonot?

Itselleni hyvien sitsien painopisteenä on nimenomaan laulukulttuuri sekä muu sitseille uniikki toiminta – esim. esitykset tai sitsien teemaan kehitetyt jutut. Lukkarina arvostan myös muiden lukkarointia siinä määrin, että toivon yleisön nauttivan (tai kärsivän) aasinsilloista hiljaa. Myös hyvä ruoka voi parantaa sitsikokemusta todella paljon.

Huonoilla sitseillä en voi sanoa juuri käyneeni, mutta yleensä sitsikokemusta rajoittavat eniten yleisön toiminta tai (näkyvästi) puutteellinen suunnittelu.

Olen kuitenkin kenties tehnyt sen virheen, että olen “tavallisen” osallistumisen sijaan lukkaroinut turhankin usein, mikä varmasti vääristää omaa kuvaani sitsikokemuksista. Haluankin ottaa kiltalaisten kokemuksia huomioon myös tämän suhteen esimerkiksi laulukirjan laulujen valinnassa.

2. Mitä hyvältä suurkurkulta vaaditaan hyvän lukkaroinnin lisäksi? Miksi juuri sinä täytät nämä vaatimukset?

Herkkukurkkutoimikunta on digitoimikunnan tapaan toimikunta, jossa “näkyvä” työ jakautuu hyvin pitkälti toimikuntalaisille (lukkareille), ja suurkurkun vastuulle jää 1) toiminnan organisointi, 2) toimikunnan vastuulla olevien tapahtumien järjestäminen ja 3) kommunikointi hallinnolle/IE:lle/yms. Tämän lisäksi ensi vuonna on odotettavissa laulukirjaprojekti, joka tulee vaatimaan tavallista enemmän organisointia ja myös omaa tekemistä.

Tiivistettynä, mielestäni suurkurkun vaatimukset verrattuna “peruslukkariin” ovat nimenomaan organisointikyky ja halu tehdä hommia aktiivisesti killan eteen – ja nimenomaan kyky “tehdä mitä pitää”. Erityisesti nyt näille on roolissa tarvetta, ja voisin sanoa tinkiväni mieluummin lukkaroinnin tasosta kuin niistä. Uskoisin, että olen näitä ominaisuuksia jo kuluvana vuonna osoittanutkin.

Lisäksi suurkurkulta on ehkä varaa olettaa peruslukkaria laajempaa tuntemusta kappaleista – tätä pyrin edelleenkin kehittämään, vaikka kokemus onkin sitä jokseenkin suonut.

3. Miten kappale “tupakka, whisk[e]y, ja villit naiset” kuuluu laulaa?

Odotinkin hieman tätä kysymystä aloitusta kirjoittaessani. Haluan vastata kysymykseen pitkästi myös muiden kiltalaisten kulttuurintuntemusta ajatellen.

Aikanaan fuksisitseilläni 2017 kuultiin perinteiseen tapaan Moskovalaisen ylioppilaan laulu [189], joka oli varsin mieleenpainuva kokemus. Tässä kappaleessa kuultiin shubiduwa!-välihuudot soolo-osuuksien aikana. En ole sittemmin kuullut kappaletta fuksisitseillä 2020–22 korona-ajan sekä Ukrainan sodan vuoksi. Kappale ei sinänsä ole nykyaikanakaan sopimaton, sillä se on varsin kevyesti ylistykseksi verhoiltua Neuvostoliiton pilkkaamista.

En muista, milloin shubiduwa ilmestyi Tupakka, whisky ja villit naiset [78] -kappaleeseen. Kuitenkin vertaamalla linkkien takana olevia esityksiä lienee selvää, että jälkimmäinen on tahdiltaan nopeampi, ja välihuutoja saa siihen tunkemalla tunkea. Liitän myös itse shubiduwan edelleen vahvasti Moskovalaisen ylioppilaan lauluun.

Näistä syistä pidän sitseillä (jatkossakin) suuni kiinni soolon aikana sekä pukukoodin salliessa tätä paitaa, ja kehotan muita tekemään samoin. Toisaalta, mielestäni itse välihuutoa suuremman kulttuurillisen arvon tuo nykyisellään siihen liitetty metakeskustelu.

-Petrus


Hi Visa, and thanks for your questions as well! [question translations mine]

1. What makes sitsis good? What makes them bad?

For me, the main point of sitsis is song culture and other activities unique to sitsis, such as performances or things related to the sitsis’ theme. As a songmaster, I also appreciate others’ songmastering enough that I would like the audience to be silent while enjoying (or enduring) the “donkeybridges” (segways). (English note: I’m sure this may be harder for international students when the stories are in Finnish.) Also, good food can improve the experience a great deal.

I can’t say I’ve been to many bad sitsis, but typically a bad sitsi experience comes from audience behavior or (visibly) incomplete planning.

However, I may have made the mistake of songmastering too often in place of “regular” sitsi participation, which definitely skews my experience of sitsis. Because of this, I wish to hear regular guild members’ experiences in this area, for example when selecting songs for the songbook.

2. What is expected from a good Great Cucumber, in addition to good songmastering? Why are you the one to fullfill these requirements?

Like the digi committee, the songmaster committee tends to divide most of the “visible” work to the committee members (songmasters). This leaves three main things to the Great Cucumber: 1) organizing operations, 2) organizing events that are the committee’s responsibility, and 3) communication towards the guild/host/hostess/etc. Additionally, next year will see the songbook project, which will require even more organizing and work than ordinary years.

In short, I think the expectations for Great Cucumber, when compared to a “regular” songmaster, are organizational skills and the will to actively do things for the guild – and especially the ability to “do what’s necessary”. Especially now there’s a need for these things, and I’d rather make a decision based on them as opposed to songmastering skills. I hope I’ve already demonstrated these this year, as mentioned in my original post.

In addition, one might expect the Great Cucumber to have more knowledge on songs than a regular songmaster – I’m willing to improve on this part, even if experience helps with this somewhat.

3. How should the song “tupakka, whisky, ja villit naiset” [translated as Cigarettes, whiskey and wild, wild women in Kovalevy] be sung?

I was expecting this question. I’ll answer it in a slightly longer form for everyone’s cultural education. In case someone doesn’t know, this refers to the trend of shouting shubiduwa! during the song in question, Tupakka, whisky ja villit naiset.

On my fuksisitsis in 2017 I heard the song Moskovalaisen ylioppilaan laulu, which was a very memorable experience. The shubiduwa! interjection was common during this song’s solo sections. I haven’t heard the song since in 2020-22. The song, which translates roughly to The song of the student from Moscow, is ridiculing the Soviet Union, very shallowly disguised as praising it; however, this year, we decided against it to avoid misconceptions.

I can’t recall when shubiduwa appeared in Tupakka, whisky ja villit naiset. However, comparing the performances behind the links, it’s rather clear that the latter is a faster song, and perhaps less fit for the interjection. Furthermore, I still strongly associate shubiduwa with the other one.

For these reasons, I keep my mouth shut during the solo and wear this shirt, and think others should do the same. On the other hand, I think the meta discussion on this topic has more humor value than the interjection itself.

-Petrus

Moi Petrus!

Kiva että haet suurkuksi! Mulla olis muutama lukkarointiaiheinen kysymys, jotka liittyy ainakin mun omaan viihtyvyyteen sitseillä.

  1. Kun sitsaajat puhuvat tai muuten häiritsevät aasinsillan aikana, mitkä ovat todennäköisimmät syyt tähän?
  2. Piiitkän suomenkielisen aasinsillan aikana alkaa kuulua monelta suunnalta puheensorinaa. Miten reagoit tilanteeseen?
  3. Miten lukkarointiin vaikuttaa se, että tarjoillaan harvinaisen hyvä ruoka-annos?

Terveisin
Johan

1 Like

Moi Johan, ja kiitoksia kysymyksistä!

1. Kun sitsaajat puhuvat tai muuten häiritsevät aasinsillan aikana, mitkä ovat todennäköisimmät syyt tähän?

Uskon pohjasyynä olevan koululuokistakin tuttu, varsin ihmismäinen ilmiö, jossa jokainen sitsaaja osaltaan ajattelee yhtä aikaa “eihän siitä nyt ääntä lähde jos vähän juttelen kaverille”. Tähän päälle humalatila, kesken jäänyt juttu/hyvä idea/tms “hyvä syy” jatkaa juttua, sekä potentiaalisesti tylsä tai vieraskielinen aasinsilta.

2. Piiitkän suomenkielisen aasinsillan aikana alkaa kuulua monelta suunnalta puheensorinaa. Miten reagoit tilanteeseen?

Perinteinen tekniikkahan tähän on ns. ollaan hiljaa, juodaan viinaa variaatioineen. Erityisesti lörssimmillä sitseillä toki tämäkään ei tuppaa auttamaan. Lukkarointi on aina tasapainottelua sitsikokemuksen optimoimiseksi kaikille kävijöille, ja joskus on todettava, että on annettava niiden kuunnella, jotka haluavat.

3. Miten lukkarointiin vaikuttaa se, että tarjoillaan harvinaisen hyvä ruoka-annos?

Pyrin tekemään aina parhaan suoritukseni. Toki lukkarointi on jossain mielessä “taidelaji”, jossa kaikki mahdollinen voi vaikuttaa, varsinkin jos keksii suurimman osan aasinsilloista paikan päällä.

-Petrus


Hi Johan, and thanks for the questions! [question translations mine]

1. When people talk or otherwise disturb donkeybridges (segues), what’s the main reason for that?

I believe this is mainly due to the very human phenomenon we all know from school: everyone simultaneously thinks “it doesn’t make much noise if I talk a bit to my friend, right?”. Add to this some booze, an interrupted conversation/good idea/other “good reason” to continue talking, and potentially a boring donkeybridge or even one in a language you don’t understand.

2. During a looong Finnish donkeybridge you start hearing murmuring from around the room. How do you react?

The traditional solution is of course shouting ollaan hiljaa, juodaan viinaa ((let’s) be silent, (let’s) drink booze). Of course, especially on freer-form sitsis this tends to help less. Songmastering is always a balancing act to make the best experience for everyone, and sometimes one has to decide that those that want to listen shall do so, and that’s it.

3. How does an especially good meal affect songmastering?

I always try and do my best. Of course, songmastering is an “art”, where everything can affect the performance – especially if one writes their donkeybridges mostly during the event.

-Petrus

Hei Petrus!

Vaikka vaalien alkuun on enää muutama tunti, haluaisin esittää viel pari pikakysymystä:

  • Jos lauluun kuuluu skoolaus/maljan nosto, kuuluuko laulun jälkeen huutaa skool?

  • Uusi vai vanha skoolausjärjestys?

Onnea vaaleihin! :sunglasses: :+1:

Moi Anton, ja kiitos viime hetken kysymyksistä! Olen pitkälti samoilla linjoilla kuin Nelly:

Jos lauluun kuuluu skoolaus/maljan nosto, kuuluuko laulun jälkeen huutaa skool?

Yleisesti ottaen ei. Joskin tästä näkee ajoittain poikkeuksia – esimerkiksi Minne-kappaleen jälkeen näkee toisinaan ihmisten skoolaavan, koska Helan går-osuus ei teknisesti ole osa laulua.

Uusi vai vanha skoolausjärjestys?

Uusi on selvästi parempi: kenenkään ei tarvitse miettiä fyysistä tai virtuaalista sukupuoltaan skoolatessa. Perinteet ovat hieno asia mutta toimimattomista perinteistä pitää voida luopua.

-Petrus